28. kesäkuuta 2013

Vihreän pöydän tummanpuhuva piiras

Ensimmäinen Sasu Laukkosen Vihreä pöytä-ohjeista on nyt testattu ja oivalliseksi havaittu. Kun lehteilin opusta sen saatuani, tiesin oitis mustatorvisienipiiraan olevan korkkauskokkaukseni tuosta keittokirjasta.

Halusin kokeilla reseptiä jo senkin vuoksi, että minulla on vielä jäljellä isiltä saatuja mustatorvisieniä, jotka ovat tattien ja lampaankääpien ohella lempisieniäni. Isillä on Savon pöheiköissä pomminvarmoja mustispaikkoja, joiden anteja hän kuivaa ja jakaa auliisti tyttärelleenkin. 
Tämä sienipiiras oli hirmu helppo valmistaa ja lopputulos oli kerrassaan herkullinen. Minulle ihan uusi juttu oli laittaa kuivatuista sienistä tehtyä jauhetta (paitsi että minulla se oli enemmänkin rouhetta) myös piiraan pohjataikinaan. 

Piiraaseen voisi varmasti käyttää mitä tahansa muitakin kuivattuja sieniä. Ja nyt onkin optimaalinen aika kaivaa kätköistä viimevuotisten sienisaaliiden rippeet ja leipaista niistä piiras ennen uutta sienisesonkia!
Täytteeseen tarvitset:
½ l kuivattuja mustatorvisieniä
valkosipulinkynnen
2 dl kermaa
1 dl maitoa
3 munaa
suolaa
mustapippuria
parmesania

Taikinaan tarvitset:
100 g voita
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl kuivattuja, jauhettuja mustatorvisieniä
1 tl suolaa
½ dl vettä

Tee näin:
Laita täytteen sienet kulhoon ja kaada niiden päälle kiehuvaa vettä. Anna sienten turvota muutaman tunnin ajan.

Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Sulata pohjaa varten voi kattilassa.

Sekoita vehnäjauhot, jauhetut sienet ja suola kulhossa. Kaada mukaan sulatettu voi sekä vesi. Pyöritä ainekset taikinaksi, mutta varo vaivaamasta sitä liikaa.

Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Laita vuoka jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi.

Puristele sienet kuiviksi (älä kaada liotusvettä viemäriin, sen voi hyötykäyttää vaikka risoton nesteenä) ja freesaa niitä paistinpannulla yhdessä ohuiden valkosipulisiivujen kanssa.

Yhdistä kerma, maito, munat, suola ja pippuri. Kaada seos sienten sekaan pannulle. Kiehauta koko ajan sekoittaen ja kun munat alkavat hyytyä, kaada täyte vuokaan pohjan päälle.

Raasta piiraan päälle parmesania ja paista sitä uunissa puolen tunnin ajan.

27. kesäkuuta 2013

Megahelppo kalatöhnä

Tein juhannukseksi hankitun savusiian jämistä niin helppoa savusiikatahnaa, että vähän nolottaa julkaista näin simppeliä reseptiä. Tuntuu myös huolestuttavasti siltä että toistan itseäni, sillä viime aikoina on tullut tungettua tilliä ja sipulinvarsia melkein joka sapuskaan.

Jos tykkäät yksinkertaisista jutuista, niin tätä kannattaa kuitenkin kokeilla. Tietenkin myös kalasta olisi suotavaa pitää. Ja tillistä. Ja niistä sipulinvarsista.
Tahna on varsin monikäyttöistä. Sitä voi syödä uusien pottujen tai uuniperunoiden kanssa. Sitä voi laittaa salaattiin. Sitä voi rullata lettujen, tortillojen tai rieskojen sisään. Sitä voi käyttää smørrebrødien tykötarpeena. Sillä voi täyttää voileipäkakkuja tai suolaisia kääretorttuja. Se maistuu erinomaiselta myös ruisleivän, näkkileivän, hapankorpun, saaristolaislimpun ja miksei jonkin vaaleammankin käntyn päällä. 
Tarvitset:
savusiikaa (tai muuta savukalaa)
partaäijää
tilliä
sipulinvarsia
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Perkaa kalasta ruodot ja muussaa se haarukalla kulhossa.

Lisää kalan joukkoon sen verran partaäijää, että tykötarpeista muodostaa tanakahko tahdas.

Silppu sekaan haluamasi määrä tilliä ja sipulinvarsia.

Suolaa ja pippuroi makusi mukaan.

26. kesäkuuta 2013

Hassen hauskat seiväsmatkat

Olen venkoillut tämän postauksen kanssa liki kuukauden ajan miettien, kirjoitanko ravintolavierailustamme ollenkaan. Jutun otsikoksi sopisi nimittäin loistavasti myös termipari Suuri Kusetus, sillä sellainen maku Chez Dominiquen (Rikhardinkatu 4) bistrohulluttelusta suuhun jäi.
Bistropaparazzi.
Huhtikuun alussa CD:n uutiskirjeessä kerrottiin, että tuplatähtiravintola muutetaan kahden kuukauden ajaksi bistroksi nimeltä Bye Bye Dominique, jossa mainostettiin olevan "räyhäkkä meininki ja bistrohinnat."  Media tulkitsi tämän ensin virheellisesti ja kertoi Chez Dominiquen lopettavan toimintansa kokonaan.

Viestin keihäänkärkenä olleen rehvakkaanoloisen iskulauseen "F**k the stars, nyt pidetään hauskaa" innoittamina päätimme järjestää ravintolakerhon kesäkuun möötin Välimäen bistrossa.
Vanhat tutut amuse-bouchet.
Odotukset olivat korkealla, mutta aika pian hiffasimme, että salihenkilökunnalla olivat seipäät unohtuneet sinne minne aurinko ei paista ja kyökin puolelle ei oltu muistettu kertoa bistroviikkojen menua, sillä tunnelma ja muonitus eivät juurikaan poikenneet aiempien visiittien kokemuksista.
Salaatti porkkanoista, retiiseistä ja tryffelistä nokkossoossilla ja vuohenmaitorahkajauheella.
Valitsemassamme kuuden ruokalajin menussa ei ollut mitään vikaa, annokset olivat erittäin maistuvia. Tuntuu ristiriitaiselta olla pettynyt loistosapuskoihin, mutta emme tulleet Chez Dominiqueen paikan normaalien tarjoomusten vuoksi, vaan luvattujen bistropöperöiden ja -atmosfäärin takia. Kumpaakaan emme valitettavasti päässeet kokemaan.
Ankanmaksamoussen kanssa oli tällä kertaa tarjolla raparperia ja ruusua. Briossi ei ollut aivan optimaalisen tuoretta kamaa.
Makrillia, kahdenlaista parsaa ja hollandaisea savukuvun alla. Tämä oli minulle ehkä mieluisin setti.
Turskan söimme kukka- ja parsakaalin sekä voi-valkoviinikastikkeen kera. Lautasella oli myös rapsakaksi työstettyä turskan nahkaa, joka on aina herkullista.
Härkä oli täydellisesti paistettua ja sen lisukkeista makumuistiin jäivät erityisesti artisokka ja kateenkorva.
Väliruokana gin & tonic. Alimmaisena lötkötellyt hyytelö oli hassua.
Otimme menun seuraksi puolikkaan viinipaketin. Ohikiitävän hetken verran epäilimme puolitusmahdollisuuden olevan sitä rempseää bistromeininkiä, mutta seiväscrew yllättikin meidät niin sanotulla bistrovittuilulla. Eräs seurueemme jäsen ihmetteli toisen tai kolmannen kaadon kohdalla lasissaan olevaa sakkaa, johon yrmeä herra vastasi lakonisesti, että "muutaman lasillisen jälkeen sitä saattaa nähdä kaikenlaista." 

F**k the stars indeed, olimme selkeästi jossain muualla kuin kahden Michelin-tähden ravintolassa.
Viinipaketti koostui yllä näkyvistä juomista. Hyviä olivat, mutta en jaksanut guuglailla niistä tarkempia tietoja.
Ennen jälkiruokaa pöytään tuodut kukkaruukut herättivät hämmennystä, mutta eivät hyvällä tavalla. Ruukun ylimmän kerroksen suutuntuma oli aika epämiellyttävä.
Melko yllätyksetön jälkkäri koostui raparperista, valkosuklaasta ja inkivääristä.
Tämän ravintolakerhon kokouksen pöytäkirjaotteita löytyy myös Seikkalija-Aleksin ja Juureva-Millan blogeista. Heidän lisäkseen mukana kokoustamasssa olivat Soppa-Hanna, Suriseva-Katri sekä Avaruus-Antti ja Tekno-Laura, joita ei voi linkittää.
Lysti kustansi 144 euroa, mikä on toki Dompan dinnerihinnaksi ehkä normaalitaksoja karvan verran pienempi. Mutta sitä tyyppiä, joka tätä kutsuu "bistrohinnaksi" edes lainausmerkeissä, pitäisi tukistaa napakasti. Huonon kokemuksen kruunasi upeasti henkilökunnan hyvästelemättömyys poistuessamme kuppilasta. Olisi vissiin pitänyt jättää tippiä hyvänyöntoivotuksen saadakseen.

Ai niin, hanavedestä maksoimme 10 euroa per nuppi.

25. kesäkuuta 2013

Parhauskaalia!

Helle ei helli vaan uuvuttaa, vaikka pahimman porotuksen aika tuleekin vietettyä ilmastoidussa toimistossa. Säiden puolesta en ole oikein ikinä ollut kesäihmisiä, vaan alkusyksyn kuulaankirpeät päivät ja pimenevät illat ovat enemmän minun juttuni. 

Mutta on kesässä jotain hyviäkin puolia, kuten esimerkiksi tämä mahtava kotimaisten kasvisten ja juuresten satokausi. Jos kuluvan sesongin tuotteista pitäisi nimetä yksi suosikki, niin kyllä se olisi varhaiskaali (vaikka kyllä kukkakaali, retiisit ja perunatkin ovat ihania).

Varhaiskaalia voi rouskia ihan sellaisenaan, mutta sen jatkojalostusmahdollisuudet ovat rajattomat. Pari suvea sitten käytännöllisesti elin kaalisalaatilla, jota työstin ensin varhaiskaalista ja myöhemmin valkokaalista. Viime kesänä hopsähdin toisenlaiseen varhaiskaalisalaattiin.

Uusin kehitelmäni on tämä viehkon tillinen varhaiskaali-halloumisalaatti, jota voisin syödä ämpäristä lapiolla. Ehkä joku päivä syönkin.
Tarvitset:
100 g halloumia
oliiviöljyä
1 rkl majoneesia
lorauksen sitruunanmehua
suolaa
mustapippuria
300 g varhaiskaalia
pari sipulinvartta
muutaman oksan tilliä

Tee näin:
Viipaloi halloumi. Kuumenna tilkka oliiviöljyä paistinpannussa ja paista juustosiivut molemmilta puoliltaan kullanruskeiksi. Anna jäähtyä hieman.

Sekoita kulhossa majoneesi, sitruunanmehu, suola ja pippuri.

Suikaloi kaali ja silppua tilli sekä sipulinvarret. Lisää silputut kasvikset kulhoon ja sekoita hyvin.

Paloittele halloumiviipaleet suupaloiksi ja kippaa ne muiden tykötarpeiden joukkoon. Sekoita ja syö, taustamusaksi sopii vaikka Papu ja pojat.

23. kesäkuuta 2013

Varhaisperunakiima

Nyt kun kotimaisia varhaisperunoita on taas tarjolla, meinaa niiden kanssa karata mopedi käsistä. Siis siinä mielessä, että niitä tulee keitettyä "kaiken varalta" vähän reilumpi satsi. Uusien pottujen syöntikiintiö ei kuitenkaan ole näistä ylilyönneistä huolimatta vielä lähelläkään täyttymistään!
Keitettyjen uusien perunoiden hyötykäyttövinkkejä kuukkeloidessani törmäsin blogiin, jonne en kyllä pelkän nimen perusteella kauhean helposti eksyisin ilman ihmeellisiä hakukonealgoritmejä. Mutta hyvä kun löytyi, sillä fätfriivegaanin blogissa oli kivan oloinen salaattiohje, jonka avulla sain tuunattua perunaparkani uudeksi ateriaksi.

Parsa-peruna-kikhernesalaatistani tuli snadisti kikhernepainotteinen, koska käytin hummusta varten liottamani kamat tähän. Noh, hummusta ehtii tehdä ensi viikollakin.

Kastikkeen tein yksinkertaisesti limen mehusta ja oliiviöljystä, eikä salaatti mielestäni muuta kostuketta kaivannutkaan. Nakkasin parsojen kanssa pannulle paistumaan myös sipulinvarret, jotka toivat sapuskaan tarvittavaa sipulisuutta tappamatta muita makuja. Tästä tuli loistavaa kesäruokaa!
Tarvitset:
2 dl kuivattuja kikherneitä
vettä
limen mehun
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
250 g parsaa
kesäsipulinvarsia
200 g keitettyjä varhaisperunoita

Tee näin:
Liota kikherneitä noin 8 tunnin ajan runsaassa vedessä. Kaada vesi pois ja keitä kikherneitä tunnin verran suolalla maustetussa vedessä. Siivilöi kikherneet ja anna niiden jäähtyä hieman.

Sekoita limen mehu ja öljy kastikkeeksi. Mausta soossi suolalla ja pippurilla. Sekoita kastike haaleiden kikherneiden joukkoon.

Pätki parsat ja sipulinvarret. Kuumenna paistinpannulla hieman öljyä. Anna parsojen ja sipulinvarsien kypsyä pannulla muutaman minuutin ajan ja sekoita ne kikherneiden joukkoon.

Pilko keitetyt perunat muutamaan osaan ja sekoita ne muihin aineksiin. Tarjoa heti.
Ruokabloggaajat taikoivat toukokuussa 2012 hävikkiä herkuiksi, mutta ajaton teema elää ja voi yhä hyvin Facebookissa.

22. kesäkuuta 2013

Juhannusrisotto

Suomalaisiin juhannusperinteisiin kuuluu grillata lihaa ja hukkua sepalus auki. Tänä vuonna taisin onnistua välttämään molemmat traditiot. Uuden sadon perunoita sekä mansikoita sen sijaan on tullut vedettyä niin sanotusti koko rahalla.
Pottuja syötiin voin ja graavatun siian kanssa sekä salaatissa, johon laitoin myös parsaa ja kikherneitä. Mansikoita on naposteltu ihan sellaisenaan ja kermavaahdon kera. Ähkyä liudennettiin siemailemalla Jallua* snapsilaseista, joita koristavat Puolan kuninkaiden kohokuvat.

Tämän juhannuksen ehdoton ruokahitti oli kuitenkin mahtavan makuinen ja värinen porkkanarisotto, jonka ohjeen löysin Food & Wine-sivustolta.

Tavoilleni uskollisena tuunasin reseptiä pikkuisen korvaamalla herneet porkkanoilla ja kanaliemen kasviliemellä. Lisäsin risottoon myös huumaavan tuoksuista tillisilppua, koska se sopii mielestäni porkkanoiden kaveriksi hämmentävän hyvin.
Porkkanarisottoon tarvitset:
4-5 pientä porkkanaa
voita
1 l kasvislientä
5 dl porkkanamehua
pari kesäsipulia
2 rkl oliiviöljyä
4 dl risottoriisiä
1 dl valkoviiniä
2 rkl valkoviinietikkaa
1 dl raastettua Parmesania
muutaman tillinoksan
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Pilko porkkanat melko pieniksi kuutioiksi. Sulata paistinpannulla nokare voita ja lisää mukaan porkkanakuutiot. Anna niiden kypsyä hieman miedossa lämmössä.

Kaada kasvisliemi ja porkkanamehu kattilaan. Kiehauta seos ja pidä se lämpimänä.

Pilko sipulit pieniksi kuutioiksi.

Kuumenna öljy kasarissa ja freesaa sipulisilppua öljyssä muutaman minuutin ajan. Lisää joukkoon riisi. Hämmentele seosta, kunnes riisit alkavat olla läpikuultavia.

Lisää riisikasariin viini ja etikka. Anna pöhistä kunnes nesteet ovat haihtuneet.

Sekoita riisin joukkoon kasvislientä pienissä erissä koko ajan sekoittaen. Jatka liemen lisäilyä kunnes riisit ovat al dente ja kasarissa oleva neste on kermaisen paksua.

Lisää kasariin juustoraaste, silputtu tilli, nokare voita sekä porkkanakuutiot. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita hyvin ja tarjoile heti.

20. kesäkuuta 2013

Hippipuppua Huvilakadulla

Kesäkuu on hujahtanut jo näin pitkälle, enkä ole vielä ehtinyt kertomaan toukokuun lopun herkutteluillasta Kurpitsa-Marin, Soppa-Hannan ja Minnan-jota-ei-voi-linkittää kanssa. Yksi syy raportoimattomuuteni lienee juoksevan ajan ohella myös se, että olen tainnut käyttää ylistyssanat loppuun Chef & Sommelieristä (Huvilakatu 28) kertoessani, mutta paikka vaan on yhtä mahtava kokemus kerta toisensa jälkeen.

Niin nytkin. Tällä kertaa keittiössä oli vierailevia tähtiä, sillä Dan Cox and Kevin Tickle ravintola Roganicista olivat C&S:ssa "kokkivaihdossa". Kävin taannoisella Lontoon reissullani illastamassa Roganicissa, joten odotukset olivat hykerryttävän korkealla.
Vierailun aikaisessa menussa joka toinen ruokalaji oli C&S:n käsialaa, joka toinen taas vaihtareiden.
Alkudrinksuina joimme luomucava Vall Dolina Brut Nature Reservaa. Varsinaiset ruokaorgiat käynnistettiin suupalalla, jossa oli taimenta ja voikukannuppu.
Söimme täyden menun, mutta viinipaketin sijasta pyysimme, että meille valittaisiin pari-kolme lasillista syömisiin mätsäävää juomaa. Niistä ensimmäinen oli aika suunmukaista Spanier-Gillot'n Riesling Kalkglimmeriä.
Menun aloitti Roganicin Helsinki-salaatti, joka oli koottu ennen serviisejä tehdyllä keräilykierroksella löytyneistä villikasveista. Lisäksi pöytään kannettiin (useaan eri otteeseen) C&S:n leipiä, joista varsinkin rosmariininen ruisleipä on ihan hullunhyvää. Puhumattakaan voista - sitä voisi melkein syödä lusikalla.
C&S:n annoksen purjo, päärynä ja hasselpähkinävaahto eivät herättäneet erikseen maisteltuina suuria riemunkiljahduksia, mutta kun niitä kaikkia haarukoi suuhunsa samanaikaisesti, niin maku oli loistava.
Parsaa ja minttua Roganicin tapaan oli maukas ja nätti kokonaisuus. Riesling toimi ehkä parhaiten juuri tämän ruokalajin kanssa.
Toinen viini, Sebastien Riffault'n Les Quarterons Sancerre 2010, sekä näytti että maistui etäisesti tutulta, ja yritin muistella missä ihmeessä olin sitä aikaisemmin juonut. Arkistojen tonkiminen paljasti, että se paikka oli Chef & Sommelier.
Sancerre oli ihana makupari kuhalle, simpukoille, horsmille ja ketunleiville. Taisi siinä olla ruskistettua voitakin *pökr*
Vinkeä vihreä riisi oli addiktoivan hyvää.
Annos, jossa oli koljaa ja sieniä, maistui koljalle ja sienille. Yksinkertaisia, intensiivisiä makuja!
Kanan ja ohran kastikkeeseen oli käytetty Malmgårdin panimon HUVILA Arctic Circle Alea, jota myös joimme annoksen kyytipoikana. Napapiiribisse oli minulle täysin uusi tuttavuus ja tykästyin siihen oitis.
Suolaisen setin lopuksi nakertelimme tuhdisti haisevaa Wanhaa Wilhoa ja jännää punaherukka-mustaherukanlehtihilloketta.
Ennen jälkkäreitä tarjoiltu väliruoka maistui suussa samalta miltä saunavasta (se ON vasta!) tuoksuu eli kesältä.
Jaillancen Clairette de Die Traditionia eräs seurueemme jäsen kuvaili termiparilla "poreileva juopotteluviini". Jälkiruoista se sopi paremmin ensimmäiselle annokselle...
...josta löytyi sesonkituote raparperia monessa muodossa. Maut olivat mukavan kirpeitä vailla ylenmääräistä makeutta. 
Toinen jälkkäri oli palsternakkakakkua, joka oli tehty kuten porkkanakakku, mutta porkkanat oli korvattu palsternakalla. Namia!
Aterian päätteeksi tein Chef & Sommelierissä ennennäkemättömän teon eli siemailin pikarillisen Jallua* (en tietenkään omasta pullosta, vaan talon varastoista).

Menu viineineen kustansi 116 euroa, mikä ei ole mielestäni lainkaan paha hinta näin hulppeasta elämyksestä. Sen sijaa C&S:n jalluneitsyyden vieminen osoittautui minulle maksuttomaksi huviksi.
The more the merrier.
Pienen ravintolan pienessä keittiössä oli aika ajoin melkoisen ahdasta, kun siellä askaroi vakiohenksun lisäksi pari "ylimääräistä" kaveria. Täytyy kyllä nostaa hattua tyyppien ammattitaidolle ja lehmänhermoille, itseltäni moisissa olosuhteissa palaisi käämi alta aikayksikön.
Sasulta on muuten ilmestynyt Vihreä pöytä-kasvisruokakeittokirja, joka on sievä kuin maatiaissika pienenä. Siinä olevat ohjeet vaikuttavat helpoilta ja herkullisilta. Ja mikä parasta, ne ovat ihan Sasun ja Chef & Sommelierin näköisiä. Sain tämän viehättävän teoksen arvostelukappaleena, mistä kauniit kiitokset kuuluvat Christer Lindgrenille.

17. kesäkuuta 2013

Punavihreää kesäruokaa

Tätä reseptiä olen jemmannut useamman kuukauden ajan uuden sadon punajuuria odottaen ja viime viikolla pääsin vihdoin tositoimiin. Punajuuri-avocadosalaatin voi varmasti tehdä talvijuureksistakin, mutta pienet punajuuret paahtuvat isoja mukuloita nopeammin.

Bongasin ohjeen Food & Wine-lehden sivuston ehtymättömästä runsaudensarvesta. Molemmat pääraaka-aineet ovat ikisuosikkejani, mutta enpä ole aikaisemmin älynnyt niitä yhdistää. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan – punajuuren ja avocadon kombinaatio osoittautui hirmuisen herkulliseksi!

Alkuperäisellä tykötarvelistalla olleen punaviinietikan korvasin sherryetikalla, koska sitä oli varastossa. Pullohyllyltä löytyi järkytyksekseni myös kuutta (!) muuta etikkaa, mutta punaviinietikka loisti poissaolollaan. Lisäksi laitoin kastikkeeseen tuplamäärän hunajaa taittamaan soossin hapokkuutta.
Tarvitset:
5 pientä punajuurta
oliiviöljyä
suolaa
valkopippuria
vettä
2 avocadoa

Kastikkeeseen tarvitset:
kesäsipulin (ilman vartta)
2 rkl sherryviinietikkaa
2 rkl sitruunanmehua
1 tl dijon-sinappia
2 tl hunajaa
suolaa
valkopippuria
reilu 1 dl oliiviöljyä

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Putsaa punajuuret (älä heitä naatteja pois, voit laittaa niitä vaikka salaattiin).

Hiero juureksiin öljyä ja mausta ne suolalla sekä pippurilla. Laita punajuuret uunikestävään astiaan, lorauta astian pohjalle tilkka vettä ja peitä astia foliolla.

Kypsennä punajuuria uunissa parin tunnin ajan tai kunnes ne ovat kypsiä.

Kuori kypsät, hiukan jäähtyneet punajuuret ja paloittele ne suupaloiksi.

Aloita kastikkeen valmistus silppuamalla sipuli. Sauvasekoita sipulisilppu, etikka, sitruunanmehu, sinappi ja hunaja tasaiseksi soossiksi.

Jatka sauvasekoittamista ja kaada samalla öljyä ohuena norona muiden ainesten joukkoon. Mausta kastike lopuksi suolalla ja pippurilla.

Pilko avocadot punajuurien kanssa samankokoisiksi paloiksi.

Laita avocado- ja punajuurikuutiot kulhoon, lusikoi kuutioiden päälle kastiketta ja sekoita keveästi. Rouhaise valmiin salaatin päälle vielä hiukan suolaa ja pippuria.

16. kesäkuuta 2013

Toiset 48 tuntia Taste of Helsingissä

Perjantai-illan sateinen ja tuulinen sää ei ollut Taste of Helsingin kannalta ihan paras mahdollinen. Sadevarustettuna lyöttäydyin kuitenkin mukaan vanhojen sekä vähän uudempien ruokabloggaajakafrujen hilpeään sakkiin, joka oli valloittanut suojaisan paikan festareiden Kukkobaarin päivänvarjon alta.
Aloitin neljännen kattauksen syöpöttelyn Gaijinin grillatulla possunkyljellä. Sika oli maukasta ja annos äänestettiinkin festareiden parhaaksi.
Myös Gaijinin vihersimpukat olivat hyviä, mutta niistä ja possuvartaasta jäi jotenkin halju olo. Gaijinin tarjoomukset tuntuivat tuunatuilta versiolta viime vuonna Farangin kyltin alla tarjoilla olleista vihersimpukoita ja karkkipossusta. Tämä setti ilmeisestikin myy kuin häkä, joten miksi siis korjata sellaista mikä ei ole rikki.
Kung Fu Girl Riesling 2011 oli passeli ruokajuoma sekä pork bellylle että nilviäisille.
Seuraavaksi siirryin raa'an lihan pariin ja hurmaannuin Luomon peuratartarista ja villiyrteistä. Wild thing, you make my heart sing!
Bistro o Matin  luomunaudan carpacciosta parmesaanilastut unohtuivat keittiöön ja annos olisi niitä kyllä kaivannut. Tai sitten ne lensivät tuulen mukana matkoihinsa, sillä keliolosuhteet tekivät annosten kuljetuksesta sekä kuvaamisesta haasteellista.
Cantina Roccafioren Rosso Roccafiore 2009 oli nappivalinta erityisesti tartarille.
Perjantain jälkiruokaosio meni vähän överiksi, sillä söin kolme eri jälkkäriä. Murun haudutettu raparperi paahdettulla valkosuklaalla ja rosmariinimarengilla oli ihan OK, vaikka marengista en tosin rosmariinia löytänyt.
Bistro o Matin sitruunaverbenalla marinoidut mansikat ja rahkaserbetti maistuivat kesälle, mutta...
...Olon paperilla aika tylsältä kuulostanut jogurttia ja mansikoita meinasi räjäyttää pään. Kerrassaan huikea makuelämys!
Makeanraikas Zibibbo-rypäleistä valmistettu Donnafugata Kabir sopi jälkkäreiden seuraksi kuin hanska käteen.

Lauantain lounaskattauksen aloitimme Soppa-Hannan kanssa seuraamalla Chef & Sommelierin Sasu Laukkosen kokkausnäytöstä.
Sasu valmisti koljasta, purjosta, lehtikaalista, kermasta, katajanmarjoista, mateen mädistä sekä "agentiksi" kutsumastaan pastiksesta annoksen...
...josta tuli nätti kuin kaksi karkkia!
Saimme valmiista sapuskasta makupaloja, jotka herättivät ruokahalun mukavasti.
Valitsin aluksi kalalinjan ja herkuttelin Olon lohella ja uusilla perunoilla. Yhtä hyvää kuin ravintolakierroksellakin.
Smörin graavattu kuha raparperin, parsan, herneiden sekä herukanlehtimajoneesin kanssa oli puhdasta rakkautta ensi puraisusta lähtien. Itse äänestin tätä festareiden parhaaksi annokseksi, joten smöriläiset: mulle ootte voittajia!
Rapsakka Loimerin Lenz Riesling oli toimiva juoma kaloille, mutta uudemman kerran kuhaa syödessäni kokeilin sen kanssa Hewitsonin LuLua ja olin itkeä onnesta.
Jälkkäriosasto palautti minut taas maan pinnalle, sillä Toscaninin tiramisu oli jotenkin "epäsopiva" ruokafestareiden jälkiruoka-arsenaaliin. Ihan kelvollista tiramisua se toki oli, muttamutta....
Hirveästi en lämmennyt myöskään Gaijinin sake-mustikkasorbetille valkosuklaa-limekreemillä ja sake-geleellä. Sorbetti oli kyllä namia, muut komponentit eivät minun suussani viihtyneet.
Demon mustaherukkateellä maustettu suklaaganache oli hiukkasen rakeista, mutta vaahtomaisesta mustaherukkavispipuurosta tykkäsin.

Lauantain kattausten välisen tauon vietimme Hannan kanssa Musiikkitalon terdellä vaaleanpunaista cavaa lirppien. Siellä seuraamme liittyivät myös Känttynatsi-Aleksi ja Jaakko-jota-ei-voi-linkittää.
Päivällisen starttasin suussa sulavalla Askin luomukaritsalla, emmerillä ja Ahlbergin yrteillä. Ihan törkeen hyvää!
Askista ei turhaan suositeltu karitsaviiniksi Heinrich Blaufränkischiä. Täydellinen makupari!
Seuraavaksi maistelin ravintola C:n hevostartaria ja suola-aroniaa. Tartar maistui oivalliselta, mutta lihan rakenne oli ajettu liian muhjuksi.
Toscaninin villisika-tryffelimakkara ei ollut pöllömpää, kuten ei myöskään kyrsän lisukkeena tarjoiltu sopivasti sitruunainen valkopapupyree.
Hepalle mätsätty Aphros Vinhão toimi myös makkaran kanssa
Smörin paahdetussa valkosuklaassa, mansikoissa ja sitruunaverbenaserbetissä ei ollut aineksia lauantai-illaan huumaan...
...mutta ravintola C:n palsternakkaa ja tyrniä sisältänyt jälkkäri yllätti positiivisesti. Ihana kesäherkku, jonka tekemistä voisin harkita yrittäväni itsekin.

Sunnuntain serviisiin lähdin optimistisesti ilman sateenvarjoa ja treffasin niin ikään vajain varustuksin paikalle saapuneet avaruusasemalaiset. Kotimatkalla kastuin kunnolla, mutta sitä ennen maistelin läpi neljä puuttuvaa ruokalajia ja santsasin kolmea suosikkiani.
Murun vasikanpaisti Tonnatosta en innostunut tonnikala-angstini vuoksi. Rapeat kaprikset olivat kyllä vinkeitä.
Demon haudutetussa viljapossun poskessa kaikki osaset olivat kohdillaan...
...mutta Aiton prässätty villisika oli enemmän kuin osiensa summa. Porkkana ja nauriit olivat makeita ja optimaalisesti kypsennettyjä. Myös kuusenkerkkä maistui soossissa tosi hienosti.
Hewitsonin 2009 Old Garden Mourvèdre natsasi villisialle erinomaisesti.
Mieletön oli myös Aiton jälkkäri. Lakritsin ja puolukan maut sopivat hämmentävän hyvin yhteen.

Santsikierroksella keräsin finaalimenulleni Smörin graavia kuhaa, Bistro o Matin haukiburgerin sekä Olon jogurttia ja mansikkaa. Näihin oli hyvä lopettaa vuoden 2013 Taste of Helsinki.

Postaus aikaisemmin maistamistani 15 annoksesta 

Vaikka äänestinkin tapahtuman parhaaksi annokseksi Smörin graavikuhaa, ei valinta ollut missään nimessä helppo tehtävä. Ohessa makuhermojani kaikkein parhaimmin täräyttäneet sapuskat top kolmosiksi listattuina. Ja sit siellä on se muna.

Top 3 alkuruoat
1. Aiton kalkkunanmaksabruleeta, raparperia ja punajuurta
2. Juuren haukipateeta, herukanlehtikurkkua ja punajuurta
3. Olon Rørvikin lohta ja Merimaskun uutta perunaa

Top 3 pääruoat
1. Smörin graavia kuhaa, raparperia ja herukanlehtimajoneesia
2.  Bistro o Matin fenkolilla maustettua haukiburgeria, sitruunakastiketta ja perunasipsejä.
3. Askin luomukaritsaa, emmeriä ja Ahlbergin yrttejä

Top 3 jälkkärit
1. Olon jogurttia ja mansikoita
2. Aiton lakritsia ja puolukkaa
3. Juuren suola-karamellikakkua mäntykinuskilla ja kandeeratulla raparperilla

Kaikkien kategorioiden ulkopuolinen superyllättäjä
Luomon "Earthquake" eli 64,7-asteista luomumunaa ja sienitoffeeta
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...