7. kesäkuuta 2016

Saksanpähkinäinen ruusukaalihässäkkä

Säännöllisin väliajoin käyn läpi palttiarallaa tsiljoonan bookmarkin listaa, joihin olen jemmannut lontoonkielisten ruokalehtien verkkosivustoilta löytämiäni reseptejä, jotka olen mieltänyt kokeilemisen arvoisiksi. Erityisesti brittiläisen Delicious Magazinen sivuille listoiltani löytyy useita kymmeniä linkkejä.

Toisinaan niitä sitten intoutuu ihan oikeasti tekemäänkin. Niin kävi esimerkiksi viime vuoden loppupuolella (!), kun kokkasin ruusukaali-saksanpähkinägratiinia. Olin kerrankin suht uskollinen originaaliohjeelle ja se kannatti, sillä tästä tuli herkkua.

Gratiinin tekeminen oli helppoa kuin mikä ja ohjeen mukainen satsi oli tosi riittoisa. Se sopii mainiosti syötäväksi ihan sellaisenaankin, mutta toiminee lisukkeenakin. Ja maistuu hyvältä myös kylmänä.
Tarvitset:
300 g ruusukaaleja
2 dl kermaa
½ dl valkoviiniä
valkosipulinkynnen
½ tl raastettua muskottipähkinää
suolaa
mustapippuria
30 g gruyèrea
30 g saksanpähkinöitä
2 rkl korppujauhoja
oliiviöljyä

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Puolita ruusukaalit ja asettele ne uuninkestävään vuokaan leikkauspinta ylöspäin.

Silppua valkosipuli.

Sekoita kerma ja viini kulhossa. Mausta seos valkosipulisilpulla, muskottipähkinällä, suolalla ja pippurilla. Kaada seos vuokaan ruusukaalien päälle.

Raasta juusto ja rouhi pähkinät.

Sekoita juustoraasteeseen pähkinärouhe sekä korppujauhot. Ripottele seos vuokaan ruusukaalien päälle. Pirskottele vuokaan vielä hiukan oliiviöljyä.

Kypsennä ruusukaaleja uunissa 20-30 minuuttia kunnes pinta on kullanruskea.

6. kesäkuuta 2016

Lyon - viriili viisikymppinen

Pari kuukautta sitten illastimme Museokadulla kaupan tätinä toimivan Annan kanssa ravintola Lyonissa (Mannerheimintie 56). Visiitti oli oikein onnistunut ja sapuskat sen verran mainioita, että ajattelin naputella dinneristä tällaisen jälkijunapostauksen.
Alkuvuoden aikana olen kuullut lukuisten täysin vakavasti otettavien herkkupeppujen ylistävän Lyonia ja rohkeimmat heistä ovat veikanneet kuppilalle Michelinin tähteä seuraavalla jakokierroksella. Senkin vuoksi oli korkea aika päivittää oma mielipiteeni Lyonista, sillä edellisestä vierailusta oli kulunut vähintään 10 vuotta.

Tänä vuonna Lyon viettää jo viisikymppisiään, mikä on ravintolalle kunnioitettava saavutus. Juhlavuoden erikoistarjouksena oli ainakin tuolloin huhtikuussa viiden ruokalajin setti 50 eurolla, jonka Annan kanssa valitsimme.
Peukku ylös sitruunanmehusta oikealla tavalla samealle Tom Collinsille.
Lyonin ruoat olivat vahvasti kasvispainotteisia ja erilaisilla kaaleilla oli menussa iso rooli. Which is nice, koska kaalit ovat parhautta! Neljä toinen toistaan maukkaampaa keittiön tervehdystä loivat suuria odotuksia varsinaisille annoksille (jotka ne täyttivät ihan heittämällä).
Sitruunajogurttia, varhaiskaalijauhetta ja riisikeksejä.
Balsamicolla ja oreganolla maustettua kaalilientä - nam!
Juuriselleriä ja muikunmätiä - ihan hullunhyvä combo!
Naudanlihaan käärityt kaalinversot persiljakermaviilin kanssa säväyttivät esillepanollaan.
Ensimmäinen annos tuotti kaltaiselleni sipulin ystävälle suurta iloa. Lautasella oli hopeasipulia sekä palasina, pyreena, hillona että maukkaana liemenä. Puffattu ohra toi annokseen kivaa rapsakkuutta.
Seuraavaksi meille tuotiin sydänsimpukkaa ja kyssäkaalia simpukkaliemen sekä valkoherukka-valkosipuliemulsion kanssa. Sitruunaverbena maustoi kokonaisuuden mukavan pirteäksi. Tämä oli ehkä suosikkini illan syömisistä.
Sitten saimme siikaa kera kaalien, lehtien ja kukkien. Soossissa oli kalalientä, tilliöljyä ja sinappia. Hienon annoksen kruunasi pakastettu keltuainen, jonka rakenne oli hyvällä tavalla jännä.
Viinipaketin sijaan valitsin paria lasillista eri viiniä, joista ensimmäinen oli Domaine Marcel Deissin emähyvää vuoden 2014 Alsace Blacia.
Sitruunasoodavaahdosta ja katajanmarjagranitesta olisi saanut ginillä terästettynä oivan drinkin.
Pääruokana oli supermureaa karitsanlapaa pikkelöidyn varsisellerin sekä voista ja fermentoidusta ohrasta työstetyn kastikkeen kanssa. Tästäkin tykkäsin kovasti.
Ihastuin myös karitsan kaveriksi paritetusta Jeff Carellin Les Darons Rouge 2014-punaviinistä. Mahtipunkku!
Uuniomenasabayon suolaheinajäätelöllä ja puffatulla ohralla olisi riittänyt minulle jälkkäriksi vallan mainiosti...
...sillä varsinainen jälkkäri eli passionsorbetti kurpitsalla ja suolakaramellilla ei ollut oikein minuun makuuni. Hyväähän se toki oli, mutta olisin ollut vielä tyytyväisempi, jos tämä olisi tarjoiltu toiseksi viimeisenä.

Kaiken kaikkiaan Lyon onnistui yllättämään minut positiivisesti. Keski-ikäisyydestään huolimatta ravintola on tarjoomansa kanssa ajan hermolla kallistuen yhä enemmän skandikeittiön suuntaan. Aplodit sille!

Hinnoittelussa Lyonin linja on varsin asiallinen. Drinksu, pari reipasta kaatoa viiniä ja viiden ruokalajin synttärimenu maksoivat karvan verran yli 80 euroa. Kulinaarimurula suosittelee Lyonia hinta-laatusuhteeltaan erittäin palkitsevana ravintolana.

4. kesäkuuta 2016

Tarraruokaa

Olen alkanut väijyä markettivisiiteillä tuotteita, joihin on lätkäisty hinnanalennustarra merkiksi appeen käsillä olevasta parasta ennen-päivämäärästä. Monet niistä ovat aivan hyviä vielä pitkään tuon päiväyksen jälkeenkin. Omaa jääkaappia ratsatessa kannattaa myös luottaa päivämäärien sijasta aisteihisi, ennen kun teet päätöksen elintarvikkeiden nakkaamisesta biojäteastiaan.

Alennustarrakyttäämiseni taustalla on myös halu olla vähentämässä ruokahävikkiä, sillä kaupat syytävät käsittämättömiä määriä ruokaa roskikseen. Yksi syy valtavaan hävikkiin on valtava valikoima, jonka laillani on kyseenalaistanut myös Talouselämä-lehteen  aiheesta kirjoittanut Aino Tunkelo.
Tarratuotteita ostoskoriin poimimalla voin myös asettaa itselleni ruoanlaittohaasteen. jossa päivän kokkailuista pitää päättää sen perusteella, minkämoista tarrakamaa kaupasta sattuu löytymään keittiön kaappien perustykötarvikkeiden täydennykseksi.

Tällä metodilla syntyivät tuossa alkuvuodesta supermaukkaat piparjuuriperunat, joilla herkuttelin paistetun kuhan kanssa. Inspiraatio ateriaan syntyi tarroitetusta piparjuurituorejuustopurkista yhdistettynä muistikuvaan kotona odottelevista potuista sekä kuhafileen jämistä.

Samalla ihmettelin, miksi pitää olla myynnissä piparjuurituorejuustoa, jos kaupan on myös maustamatonta tuorejuustoa ja tuoretta piparjuurta. Sama koskee oikeastaan kaikkia maustettuja tuorejuustoja. Pikavilkaisu erään veellä alkavan ja käsittämätöntä koulumaitotukea nauttivan suomalaisyrityksen intterwebz-sivuille paljasti kyseisen valmistajan valikoimassa olevan liki 20 eri tavoin maustettua tuorejuustoa. Järki hoi?
Piparjuuriperunoihin tarvitset:
400 g perunoita
125 g piparjuurituorejuustoa
2 dl kasvislientä
pätkän tuoretta piparjuurta
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Kuori perunat ja pilko ne tulitikkumaisiksi.

Sekoita isossa kulhossa tuorejuusto ja kasvisliemi tasaiseksi tahnaksi. Raasta joukkoon haluamasi määrä tuoretta piparjuurta. Mausta seos suolalla ja pippurilla.

Lisää tikkuperunat juustoseokseen ja sekoita hyvin. Kaada peruna-juustoseos uuninkestävään vuokaan.

Kypsennä perunoita uunissa noin 45 minuutin ajan tai kunnes ne ovat kypsiä.

Tarjoa piparjuuriperunat esimerkiksi paistetun tai grillatun kalan tai lihan lisukkeena.

1. kesäkuuta 2016

Retrohko salaatti

Kuopaistaanpas pohjattomalta tuntuvaa roikkumaan jääneiden postausaihioiden sammiota. Tätä pasta-salamisalaattia tein muistaakseni jo joskus tammikuussa, mutta se maistuu ihan yhtä hyvin kesäisellä piknikillä tai osana juhannusmenua.

Tämän kaltaisiin syömisiin tulee aina silloin tällöin ylitsepääsemätön himo, josta ei pääse eroon kuin valmistamalla sammiollisen pastasalaattia. Näitä voi varioida loputtomiin vaihtamalla salamin kinkkuun tai johonkin muuhun leikkelemakkaraan, Tai juustoon. Vegeversio syntyy yhtä helposti jättämällä lihat kokonaan pois. Myös kasviksista voi kerätä oman lempisetin ja pilkkoa ne salaatin sekaan. Vaihtelua saa eri muotoisilla ja värisillä pastaratkaisuilla.

Jotenkin miellän pastasalaattien kulta-ajaksi jakson 1970-luvun lopulta pitkälle 1980-luvulle eli oman lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni. Tai makaroonisalaateistahan silloin puhuttiin, pasta kotoutui terminologiaamme vasta paljon myöhemmin. Olenkohan mielikuvineni oikeassa vai meneeköhän ajoitukseni ihan metsään?

Italiansalaatti taas on ihan oma juttunsa. Muistan lukeneeni sen synnystä Raholan syötävistä sanoista, mutta mahtisivusto näyttää kadonneen sitä ylläpitäneen Jaakko Raholan keskuudestamme poistumisen myötä. Kepeät mullat Jaakolle, johon minulla oli ilo ja kunnia tutustua Suomen Gastronomien Seuran tapahtumissa.

Onneksi Wayback Machine löytää syötävistä sanoista version kuluvan vuoden helmikuulta, ja sieltä selvisi seuraavaa: 

"Meikäläisestä italiansalaatista mainitsevat Risto ja Ritva Lehmusoksa kirjassaan, että se on muualla, myös Italiassa, nimeltään venäläinen salaatti, Venäjällä puolestaan salat olivie. Sen kehitti Moskovassa 1860-luvulla Ermitaz-nimistä ravintolaa pitänyt ranskalainen (Wikipedian mukaan belgialaissyntyinen) keittiömestari Lucien Olivier. Alkuperäisessä venäläisessä salaatissa oli Lehmusoksien mukaan vihannesten lisäksi riekonrintaa ja ravunpyrstöjä, sittemmin vain paahtopaistia. Vallankumouksen jälkeen ei keisarin entisen kokinkaan nimeä saanut mainita ja niinpä salaatti Olivier muutti nimekseen pääkaupungin salaatti eli salat stolitšnyi. Lihana siinä käytettiin lähes aina kanaa, jota oli kaikkialla saatavana, mainitsevat Lehmusoksat. Miksi sitten venäläinen salaatti on meillä nimeltään italiansalaatti? Voi hyvin kuvitella, että suomalaiset eivät ennen vanhaan halunneet syödä mitään, minkä nimi toi mieleen itänaapurit. Mutta Italia oli tunnettu ruokamaa, jonka herkut olivat hyvässä maineessa, joten tuntui turvalliselta nimetä salaatti italiansalaatiksi."
Tarvitset:
200 g pakasteherneitä
300 g pastaa
vihreän paprikan
omenan
pari kevätsipulia
puolikkaan vihreän chilin
200 g salamia
1 dl majoneesia
1 dl kermaviiliä
1 rkl Dijon-sinappia
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Sulata ja valuta herneet.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Kaada kypsä pasta siivilään ja huljuttele sitä hetken verran juoksevan kylmän veden alla. Anna pasta jäähtyä ja valua hyvin.

Pese paprika, omena, kevätsipulit ja chili. Paloittele paprika ja omena melko pieniksi kuutioiksi. Leikkaa sipulit renkaiksi ja silppua chili atomeiksi.

Leikkaa salami suikaleiksi.

Sekoita isossa kulhossa majoneesi, kermaviili ja sinappi. Mausta seos suolalla sekä pippurilla.

Lisää kulhoon pastat, herneet, paprikat, omenat, sipulit, chilit ja salamit. Sekoita hyvin.

Voit tarjota salaatin heti tai antaa sen ässehtiä jääkaapissa muutaman tunnin ajan.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...